Muinainen Sarsa

Pirkanmaan merkittävimmän muinaismuistoalueen Kangasalan Sarsan esihistoriallisissa löydöissä ovat edustettuina kaikki läntisen Suomen kivikauden ja Sisä-Suomen varhaisen metallikauden vaiheet. Sarsasta on olemassa ja ollaan tuottamassa julkaisuja sekä tutkimuksia. Niiden kiinnostavuutta lisäävät historian ja luonnon saavutettavuus autenttisilla tapahtumapaikoilla. Oman eritysipiirteensä tuo Wääksyn kartanon kulttuuriympäristön laajaa vuosisatainen henkilöhistoria. Mobiilit esitystekniikat sekä paikkatietosovellukset mahdollistavat elämyksellisen kerronnan ja tarinallistamisen sekä antavat runsaasti aineksia uudenlaisen tietoseikkailun luomiseen.

Kangasalan historia- ja kulttuuriympäristöjä – Muinainen Sarsa

Linkistä pääset interaktiiviseen Arcgis – paikkatietokantaan

Wikipedia

Sarsa on ollut aikoinaan Vesijärven, Längelmäveden ja Pälkäneveden yhdessä muodostaman laajemman järven lasku-uoma Roineeseen. Sen varrella, Huutijärvellä oli kivikaudella tärkeitä asuinpaikkoja. Sarsan luusua sijaitsi Vääksynsalmessa ja laskupaikka lahdenpohjukassa, joka on nykyään Säkkölänjärvi. Sarsanvirran juoksu loppui 10. kesäkuuta 1604, kun Pälkäneveden ja Mallasveden välinen maakannas petti runsaslumisen talven jälkeen 15 kilometriä Sarsasta kaakkoon Pälkäneellä. Siellä Hykiänpuron kasvanut virtaus kulutti puron pohjaa ja syvensi sitä niin, että vesi ryöstäytyi valtavaksi koskeksi, jota kutsuttiin Kostianvirraksi. Seuraavien viikkojen aikana Längelmäveden pinta aleni noin kolme metriä, Pälkäneveden pinta vieläkin enemmän, ja Ihariin, näitä yhdistäneen entisen salmen paikalle, muodostui Iharinkoski, jossa vesi virtasi nyt Längelmävedestä Pälkäneveteen. Iharinkoski rauhoittui vielä 1830 tapahtuneen Kaivannon kanavan onnettomuudessa, joka laski Längelmäveden pintaa puolitoista metriä.