Kangasalan historiaa

Suurin osa Kangasalan historiasta on aikakautta, josta ei löydy kirjoitettua tietoa. Kangasala perustetiin vuonna 1865 ja vuonna 2005 perustettiin uusi Kangasala, kun kuntaliitos Sahalahden kanssa toteutui. Kuhmalahti liittyi osaksi Kangasalaa 1.1.2011.

Historia ja kulttuuri

Kangasalla on asuttu jo yli 8500 vuotta. Muinainen Sarsa Kangasalan Huutijärvellä on yksi koko Suomen tärkeimpiä esihistoriallisia asuinpaikkoja. Kangasalan historiasta löytyy myös kartanoita ja kuninkaallisia. Kautta aikojen kaupunki on ollut tunnettu upeista maisemistaan. Hyvä sijainti, harjut ja järvet ovat tarjonneet suotuisat olosuhteet elämiseen, yrittämiseen ja matkailuun.

Kangasalla onkin pitkät perinteet matkailu- ja kulttuurikaupunkina. Kaupungista on saanut innoitteen Pirkanmaan maakuntalaulu ”Kesäpäivä Kangasalla” ja siellä sijaitsi 90-luvulle saakka Suomen ensimmäinen urkutehdas. Tapahtumat ovat tärkeä osa kaupunkikulttuuria.

Kangasalan kuninkaallisiin asukkaisiin ovat kuuluneet Kaarina Maununtytär ja Kaarina Hannuntytär. Lisäksi siellä ovat lomailleet ja työskennelleet lukuisat taiteilijat ja aikansa kuuluisuudet. Majoitusta vierailijoille on tarjonnut jo vuodesta 1910 Kangasalan Lepokoti.

Virallisesti Kangasala perustetiin vuonna 1865 ja vuonna 2005 perustettiin uusi Kangasala, kun kuntaliitos Sahalahden kanssa toteutui. Kuhmalahti liittyi osaksi Kangasalaa 2011. Kaupunki Kangasalasta tuli vuonna 2018.

Kangasalan asutus

Ajanlaskumme alkuaikoina asutus siirtyi vähitellen Kangasalan sydänalueeksi kutsutulle seudulle Messukylästä Pälkäneelle johtavan harjualueen kupeeseen Längelmäveden, Roineen ja Vesijärven väliselle kannakselle.

Kangasalla asutus syntyi luontaisesti liikennereittien solmukohtaan ja liikennereitit ovatkin vaikuttaneet Kangasalan myöhempään kasvuun. Harjut ja vesistöt eivät muodosta vain maisemaa, ne ovat myös tärkeitä asutuksen ja viljelyn jakajia ja ihmisten ja alueiden välisten yhteyksien luojia.

Kangasalan vanhimmat kylät ovat Herttuala, Vääksy, Kerppola, Jokioinen, Tiihala ja Liuksiala.

Kangasalan seurakunta muotoutui noin 1300-luvulla. Alkuaan se käsitti lähes koko Längelmäveden ympäristön. Ensimmäisenä Kangasalasta erosi Orivesi myöhempine kappeliseurakuntineen 1500-luvulla. Nyt jo takaisin liittynyt Kuhmalahti oli viimeinen, vuonna 1910 Kangasalasta eronnut seurakunta.

Kartanoita ja kuninkaallisia

Kangasalasta tuli suosittu kesämatkailukohde 1700-luvulla, johtuen mm. hyvistä kulkuyhteyksistä. Kartanot (ainakin Franssila, Kerppola, Joutsiniemi ja Vääksy) sekä jotkut muutkin isommat tilat majoittivat kesävieraita ja siten Kangasala tuli tunnetuksi myös usealle kuuluisuudelle lomanviettopaikkana. Kartanoiden yksi näkyvimpiä tunnusmerkkejä on ollut komeat päärakennukset ja näitä ympäröivät istutetut puistot, joita on mielellään ikuistettu maalauksissa ja valokuvina. Kartanonomistajien aloitteesta syntyi erityisesti taiteilijoita puoleensa vetänyt täysihoitola Kangasalan Lepokoti v. 1910. Lepokotia ylläpitää säätiö.

Kuninkaallista hohdetta Kangasalan historiaan tuovat Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan poikien Eerik XIV:n leski Kaarina Maununtytär (1550-1612) ja Juhana III:n avovaimo Kaarina Hannuntytär (1539-1596). Kaarina Maununtytär asutti Liuksialan kartanoa, kunnes kuoli siellä 61-vuotiaana ja Kaarina Hannuntytär Vääksyn kartanoa kuolemaansa saakka.

Taruja ja mystiikkaa

Kangasalan tunnetuin mystinen tarina liittyy kirkkoon. Kangasalan kirkon seinässä olevasta verikivestä kerrotaan tarinaa, jonka mukaan aatelisnuorukainen ihastui alhaisempaa säätyä olevaan nuoreen kauniseen naiseen. tämän johdosta tämä Kuussalon Kaarina -niminen tyttö mestattiin noitana. Kirjalllisuuden Seuran Kansanrunoarkistoon on talletettu kaikkiaan yli sata tapahtumaa kuvaavaa toisintoa.

Kerrotaan, että Kangasalan kirkonkellot on isonvihan aikaan upotettu Ukkijärveen ja hiljaisina juhannusöinä nämä kellot alkavat kumajamaan järvenpohjassa tuoden järven pinnalle usvan.

Lähteet:
Kangasala-Seura: Kesäpäivä Kangasalla
A. Apajalahti, U.Hartikainen, I.Jokilampi, M. Kauhanen, J. Lehtonen ja R. Raitio: Ah kuink` on… Tarinoita Kangasalta
O. Anttila: Kangasalan historia III 1865-1975