Henkisyyttä ja huumoria -taidenäyttely

Rainer Armialan Henkisyyttä ja huumoria -taidenäyttely esillä Jalmarin kodossa 24.5.2022–30.9.2022. Näyttelyn aikavälillä osa teoksista vaihtuu, jolloin nähtäville saadaan useampi yksittäinen teos.

Kertomus edesmenneen Rainer Armialan matkasta:

Rainer Armiala oli piirtänyt lapsesta asti, mutta ei ollut ajatellut taiteilijan ammattia, se ei hänen mielestään ollut oikeaa työtä.

”Joskus 1970-luvun loppupuolella olin katsomassa erästä Walter Runebergin näyttelyä, kun minusta rupesi tuntumaan – ihan yllättäen – että kyllä minäkin osaisin maalata. Se tuntui tutulta. Jokin liikahti sisimmässäni.
Se oli alku.

Eräs nainen – myöhemmin osoittautui museonjohtajaksi – tuli katsomaan samaa taulua, ja aloimme jutella. Hän kysyi, mitä pidin taulusta, ja se mitä kerroin, kiinnosti häntä. Kerroin mitä näin ja mitä mieltä olin. Se oli erilaista kuin mitä ihmiset tavallisesti puhuivat tauluista.
Keskustelumme johti siihen, että hän järjesti minulle tapaamisen erään taiteilijan – taiteilijaprofessori Åke Hellmanin – luo. Olin siellä aamupäivän katsomassa hänen työskentelyään.
Hän maalasi tytön muotokuvaa, ja selosti mitä teki, ja minusta tuntui yhä vahvemmin, että minäkin osaisin maalata.

Tapaamani museonjohtaja järjesti minulle tilaustyön. En tiedä miten hän saattoi luottaa kykyyni, mutta kun olin maalannut kokeeksi yhden työn ja kävin näyttämässä sitä hänelle, hän kysyi, maalaisinko merimaiseman eräälle hänen tuttavalleen, ruotsalaiselle professorille. Se oli helppo työ ja nautin sen maalaamisesta.”

Rainer kokeili vesivärejä ja tussipiirroksia, mutta koki, että öljyvärit olivat hänen välineensä.
Ensimmäisen muotokuvan hän maalasi isästään. Alkuun hän maalasi luontoa ja maisemia sekä muotokuvia, aikuisia ja lapsia. Myöhemmin hänessä heräsi halu tehdä veistoksia, ja siinä hän huomasi, että hänellä on hyvä muodontaju.

1990-luvun lopulla tuli muutos hänen taiteeseensa. Hän oli käynyt läpi hyvin raskaan elämänvaiheen, ja mietiskellessään elämäänsä hän koki tehtäväkseen maalata kuvia, joissa hallitsee elämänvoima, usko tulevaiseen. Hän halusi luoda kauneutta ja harmoniaa. Sen vaiheen aloitti puinen kookas ”Ikuinen naiseus – Maria-Venus”-veistos jalustoineen.

Luonto- ja maisemakuvat, joita hän oli maalannut, olivat tietysti kauniita, mutta se ei enää riittänyt.
Asiaa kypsytellessään hän maalasi kolme Madonna-kuvaa ja Kristus-kuvan. Päästäkseen tavanomaisista maisemakuvista hän leikitteli lisäämällä jotain hassua, odottamatonta maisemaan.

Keskeistä on luonto, elementit (maa/kallio, vesi, ilma/valo/tuli); pyrkimys valoon.
Maalauksissa on edelleen luontoa, mutta ne ovat mystisvivahteisia kuvia, niissä on kätkettyjä merkityksiä, henkisiä tarkoituksia, jokin sanoma. Niitä voi kuvata myös sielun- tai mielenmaisemiksi.
Ominaista Rainerille oli perspektiivi ja syvyysvaikutelma. Useissa hänen töissään on vuoria ja korkeuseroja.
Hänen töissään vaihtelevat herkkyys ja henkisyys.

Fatiman Madonna -teosta inspiroi käynti Portugalin Fàtiman kaupungissa, jossa Neitsyt Maria ilmestyi kolmelle lapselle vuonna 1916. Kävimme siellä vuonna 2003 helmikuun 13. päivä, joka on siellä tärkeä juhlapäivä. Kuljimme valtavan suuren aukion poikki kohti kirkkoa. Kuulimme kuoron laulavan Ave Marian,
Marian tervehdyksen viimeisiä säkeitä, mutta niiden myötä avautui yhteys kaikkiin muihin paikalla olijoihin. Yhteyden kokemus oli vaikuttava, unohtumaton.

Kokoelmaan kuuluu nelisenkymmentä maalausta.
Veistoksia: pronssinen Mysteerien valtiatar; Venkula; kynttilänjalka: Metamorfoosi;
Joutsenet-reliefi; iso ja pieni Ikuinen naiseus – Maria-Venus-veistos. Metamorfoosi Sylvia-kodin koulun seinälle.