Lisää tietoa Kangasalan kirkoista, kartanoista ja suurtiloista voit lukea Museoviraston sivuilta http://www.rky.fi/

Historia

Kangasala on perustettu vuonna 1865. Suurin osa Kangasalan historiasta on aikakautta, josta ei löydy kirjoitettua tietoa. Vuonna 2005 perustettiin uusi Kangasala, kun kuntaliitos Sahalahden kanssa toteutui.
1.1.2011 alkaen Kuhmalahden kuntaliitos.

Kivikautisesta kylästä nykyaikaiseksi kunnaksi
Sarsa Kangasalan Huutijärvellä on yksi Suomen tärkeimpiä esihistoriallisia asuinpaikkoja. Jääkauden synnyttämän harjujonon tienoille syntyi kohta jääkauden mentyä kivikautista asutusta. Sarsassa onkin asuttu yhtäjaksoisesti kivikaudelta nykypäivään eli yli 8 500 vuotta. Ajan mittaan Sarsaan kehittyi hyvin omaleimainen kulttuuri, josta kertovat mm. kivikauden tekstiilikeramiikkalöydöt, ns. sarsankeramiikka.

Sarsa oli Satakunnan myllykeskus
1500-luvulla Sarsankoskesta oli jo muodostunut myllykeskus, jonka vaikutusalueeseen kuului likimain koko silloinen Satakunta. Aivan lähipiirissä oli kaksi kuninkaan kartanoa, Vääksy ja Liuksiala, eikä Laukon kartanokaan ollut kuin päivämatkan etäisyydellä. Myllyjä oli kosken partaalle noussut peräti kaksitoista. Viisi pientä jalkamyllyä ja seitsemän suurta ratasmyllyä.

Vuonna 1604 koski kuivui. Myllyt hiljenivät ja myllärit joutuivat hakemaan uuden elinkeinon.

Kangasalan asutus
Ajanlaskumme alkuaikoina asutus siirtyi vähitellen Kangasalan sydänalueeksi kutsutulle seudulle Messukylästä Pälkäneelle johtavan harjualueen kupeeseen Längelmäveden, Roineen ja Vesijärven väliselle kannakselle.

Kangasalla asutus syntyi luontaisesti liikennereittien solmukohtaan ja liikennereitit ovatkin vaikuttaneet Kangasalan myöhempään kasvuun. Harjut ja vesistöt eivät muodosta vain maisemaa, ne ovat myös tärkeitä asutuksen ja viljelyn jakajia ja ihmisten ja alueiden välisten yhteyksien luojia.

Kangasalan vanhimmat kylät ovat Herttuala, Vääksy, Kerppola, Jokioinen, Tiihala ja Liuksiala.

Kangasalan seurakunta muotoutui noin 1300-luvulla. Alkuaan se käsitti lähes koko Längelmäveden ympäristön. Ensimmäisenä Kangasalasta erosi Orivesi myöhempine kappeliseurakuntineen 1500-luvulla. Nyt jo takaisin liittynyt Kuhmalahti oli viimeinen, vuonna 1910 Kangasalasta eronnut seurakunta.

Kartanoita ja kuninkaallisia
Kangasalasta tuli suosittu kesämatkailukohde 1700-luvulla, johtuen mm. hyvistä kulkuyhteyksistä. Kartanot (ainakin Franssila, Kerppola, Joutsiniemi ja Vääksy) sekä jotkut muutkin isommat tilat majoittivat kesävieraita ja siten Kangasala tuli tunnetuksi myös usealle kuuluisuudelle lomanviettopaikkana. Kartanoiden yksi näkyvimpiä tunnusmerkkejä on ollut komeat päärakennukset ja näitä ympäröivät istutetut puistot, joita on mielellään ikuistettu maalauksissa ja valokuvina. Kartanonomistajien aloitteesta syntyi erityisesti taiteilijoita puoleensa vetänyt täysihoitola Kangasalan Lepokoti v. 1910. Lepokotia ylläpitää säätiö.

Kuninkaallista hohdetta Kangasalan historiaan tuovat Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan poikien Eerik XIV:n leski Kaarina Maununtytär (1580-1612) ja Juhana III:n avovaimo Kaarina Hannuntytär (1539-1596). Kaarina Maununtytär asutti Liuksialan kartanoa, kunnes kuoli siellä 61-vuotiaana ja Kaarina Hannuntytär Vääksyn kartanoa kuolemaansa saakka.

Taruja ja mystiikkaa
Kangasalan tunnetuin mystinen tarina liittyy kirkkoon. Kangasalan kirkon seinässä olevasta verikivestä kerrotaan tarinaa, jonka mukaan aatelisnuorukainen ihastui alhaisempaa säätyä olevaan nuoreen kauniseen naiseen. tämän johdosta tämä Kuussalon Kaarina -niminen tyttö mestattiin noitana. Kirjalllisuuden Seuran Kansanrunoarkistoon on talletettu kaikkiaan yli sata tapahtumaa kuvaavaa toisintoa.

Kerrotaan, että Kangasalan kirkonkellot on isonvihan aikaan upotettu Ukkijärveen ja hiljaisina juhannusöinä nämä kellot alkavat kumajamaan järvenpohjassa tuoden järven pinnalle usvan.

 

 

Lähdetiedot:
Kangasala-Seura: Kesäpäivä Kangasalla
A. Apajalahti, U.Hartikainen, I.Jokilampi, M. Kauhanen, J. Lehtonen ja R. Raitio:
Ah kuink` on... Tarinoita Kangasalta
O. Anttila: Kangasalan historia III 1865-1975