Radon
Radon on radioaktiivinen jalokaasu, joka syntyy uraanin hajoamistuotteena. Radon on hajuton ja mauton, joten sitä ei voi tunnistaa sisätiloista aistinvaraisesti.
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää 400 Bq/kuutiometri. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/kuutiometri.
Suomalaisten asuntojen merkittävin radonlähde on maaperä ja täytesora, josta radon pääsee virtaamaan perustusten kautta asuntoon. Radonkaasupitoisuuksia on todettu varsinkin niillä alueilla, missä maaperä on hyvin kaasuja läpäisevää soraa, karkeaa moreenia tai rikkonaista kalliota. Radonkaasu kulkeutuu helposti sellaiseen rakennukseen, jossa on tavanomainen maanvarainen matala perustus tai maata vasten olevia kellaritiloja.
Vanhoissakin asunnoissa voidaan radonin virtausta maaperästä rakenteiden läpi pienentää. Radonimuri ja radonkaivo ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi menetelmiksi. Betonilaattojen saumat ja halkeamat voidaan tiivistää. Ilmanvaihtoa voidaan parantaa niin asunnossa kuin kellarissakin.
Kaikilla rakennuspaikoilla tulee huomioida radonturvallinen rakentaminen. Radonhaitta-alueella radonturvallisten rakennustapojen käyttö on erittäin tärkeää. Jälkikäteen tehty radonkorjaus voi olla kallis. Radonkorjausta ja radonturvallista rakentamista harkitessa tulee aina kääntya asiantuntijan puoleen esim. kunnan rakennusvalvontaviranomaiseen.
Radonpitoisuuden selvittäminen omatoimisesti käy helpoimmin siten, että tilaa Säteilyturvakeskuksesta (STUK) mittauspurkin. Mittauspurkkia pidetään talviaikana asuinhuoneessa kahden kuukauden ajan.
Radonin pitoisuus huoneilmassa vaihtelee vuodenajan mukaan. Talvella mitattava arvo voi olla moninkertainen kesäaikana suoritettuun mittaukseen verrattuna. Tästä syystä mittaus tulee suorittaa talvella jäisen maan aikaan huoneilman radonpitoisuuden maksimiarvon saamiseksi. Radonpitoisuus voi vaihdella suuresti samalla alueella olevien asuinrakennusten välillä.
Lisätietoja: www.stuk.fi